Viikko2
Sunnuntai oli meillä vapaapäivä, joten päätimme tutustua paremmin Joškariin. Aiemmin olimme kävelleet lähinnä Kokšaga-joen rannalla, jonne Mari Elin presidentti on rakennuttanut Disneyländiä muistuttavan kaupunginosan, joka on todella hengetön. Iltapäivä näytti kauniilta ja lähdimme kävelemään Kokšaga-joen toisella rannalla sijaitsevaan Sombathäin kaupunginosaan. Joškar-Ola ja unkarilainen Szombathely ovat ystävyyskaupunkeja ja tästä syystä molempiin kaupunkeihin on perustettu toiselle kaupungille nimikkoalue. Sombathäi rakennettiin sosialismin aikana suoalueelle ja rakennusaika näkyykin selvästi, sillä rakennusten pääväritys on harmaa ja tunnelma on täysin toisenlainen kuin joen rannan absudistanissa. Alueella asuu todella paljon lapsiperheitä. Lapsia Joškarissa kuten myös muualla Venäjällä näkyy nykyisin aivan älyttömästi.
Kesken kävelyn sadepilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja tuossa tuokiossa vettä tuli niin paljon, että näimme parhaaksi juosta sadetta pitämään Kino Rossijaan. Pian vettä lainehti kaduilla niin paljon, että osa autoistakin jäi jumiin. Lopulta sade hellitti ja kävelimme takaisin majapaikkaamme.
Toisen viikon oppitunnit koostuivat pitkälti sanomalehtien luvusta sekä erilaisten lauseopillisten rakenteiden opiskelusta. Tässä vaiheessa opetus oli väihintään puoliksi mariksi. Oli hyvä, kun itse sai ehdottaa oppituntien aiheita. Yhtenä päivänä oppitunnilla kävi paikallinen nimistöntutkimuksen professori kertomassa Mari Elin paikannimistöstä.
Toisen viikon lauantaimatka suuntautui vuorimarien pariin Volgan toiselle rannalle. Matka Joškarista vuorimarien alueelle kulki Čuvassian kautta, jonka pääkaupungissa Čebokšarissa piipahdimmekin paluumatkalla. Ensin kävimme Volgan rannalla Kozmodemjanskissa etnografisessa museossa sekä matkamuistoja ostelemassa. Itse ostin tuohiset sandaalit junamatkoja varten. Ostosten jälkeen menimme Salamsolan kylään toiseen museoon sekä syömään paikallisia herkkuja kuten lettuja, hunajaa sekä piiraita.
Sunnuntaina vietimme lepopäivää nukkuen ja ystäviä tapaillen. Illalla päätimme vielä käydä soutelemassa joella ja ihailemassa auringonlaskua.
Viikko 3
Kolmannella viikolla ei ehditty opiskella erityisen paljoa tunneilla, koska keskiviikkona oli jo tentti. Viimeisellä viikolla opin kuitenkin kaikista eniten sillä tapasimme päivittäin marilaisia, joihin tutustuimme kurssin aikana.
Perjantaina kävimme Jalčikjärvellä uimassa saunomassa ennen kuin yliopiston johto jakoi meille diplomit perivenäläiseen tyyliin tv-kameroiden kuvatessa. Illalla kävimme Kremlissä Mari Kasissa eli Mari illassa. Ilta koostui tanssista ja laulusta. Jossain vaiheessa järjestäjät kuulivat, että tapahtumaan on tullut myös ne kuuluisat suomalaiset, jotka opiskelevat maria. Meidät pyydettiin lavalle laulamaan yleisön hurratessa.
Kolmen viikon marin kesäkurssi oli erittäin antoisa. Opin jo kommunikoimaan ainakin jotenkuten mariksi, löysin uusia tuttavia joiden kanssa voin netissä harjoitella marin puhumista sekä näin mielenkiintoisia paikkoja Marin maalla. Lisäksi annoin noin 5 haastattelua eri medioihin kuten Mari El-lehdelle ja marin kielisille tv-uutisille.
Lauantaiaamu alkoi paniikkipakkaamisella, kun sekä minun että Janin herätyskellot olivat menneet pois päältä ja heräsimme vasta, kun olisi pitänyt jo lähteä linja-autoasemalle. Tästäkin selvittiin laulamalla marilaisia lauluja pienessnä paniikissa. Lopulta ehdimmekin Kazanin bussiin ja sieltä sitten eteenpäin Pietariin. Näin alkoi minun kotimatkani vajaan 2kk mielenkiintoisten sugriseikkailujen jälkeen.
Paraikaa istun junassa Suomen rajalla ja jännitän onko kaikki tarvittavat paperit ja dokumentit tallessa. Vaikka olenkin viihtynyt hyvin Venäjällä, on mukava päästä Savoon levähtämään ennen muuttoa Inariin. Marin maalle tulee varmasti lähdettyä jatkossakin, mutta sitä ennen on kyllä opeteltava paremmin puhumaan maria. Meillä oli myös puhetta muiden kurssilaisten kanssa, että voisimme kirjoitella artikkeleita vertaillen eri marin ja suomen kielten piirteitä. Myös yhteisiä projekteja Joškarin ja Helsingin yliopistojen välille olisi syytä luoda.
Sunnuntai oli meillä vapaapäivä, joten päätimme tutustua paremmin Joškariin. Aiemmin olimme kävelleet lähinnä Kokšaga-joen rannalla, jonne Mari Elin presidentti on rakennuttanut Disneyländiä muistuttavan kaupunginosan, joka on todella hengetön. Iltapäivä näytti kauniilta ja lähdimme kävelemään Kokšaga-joen toisella rannalla sijaitsevaan Sombathäin kaupunginosaan. Joškar-Ola ja unkarilainen Szombathely ovat ystävyyskaupunkeja ja tästä syystä molempiin kaupunkeihin on perustettu toiselle kaupungille nimikkoalue. Sombathäi rakennettiin sosialismin aikana suoalueelle ja rakennusaika näkyykin selvästi, sillä rakennusten pääväritys on harmaa ja tunnelma on täysin toisenlainen kuin joen rannan absudistanissa. Alueella asuu todella paljon lapsiperheitä. Lapsia Joškarissa kuten myös muualla Venäjällä näkyy nykyisin aivan älyttömästi.
Kesken kävelyn sadepilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja tuossa tuokiossa vettä tuli niin paljon, että näimme parhaaksi juosta sadetta pitämään Kino Rossijaan. Pian vettä lainehti kaduilla niin paljon, että osa autoistakin jäi jumiin. Lopulta sade hellitti ja kävelimme takaisin majapaikkaamme.
Toisen viikon oppitunnit koostuivat pitkälti sanomalehtien luvusta sekä erilaisten lauseopillisten rakenteiden opiskelusta. Tässä vaiheessa opetus oli väihintään puoliksi mariksi. Oli hyvä, kun itse sai ehdottaa oppituntien aiheita. Yhtenä päivänä oppitunnilla kävi paikallinen nimistöntutkimuksen professori kertomassa Mari Elin paikannimistöstä.
Toisen viikon lauantaimatka suuntautui vuorimarien pariin Volgan toiselle rannalle. Matka Joškarista vuorimarien alueelle kulki Čuvassian kautta, jonka pääkaupungissa Čebokšarissa piipahdimmekin paluumatkalla. Ensin kävimme Volgan rannalla Kozmodemjanskissa etnografisessa museossa sekä matkamuistoja ostelemassa. Itse ostin tuohiset sandaalit junamatkoja varten. Ostosten jälkeen menimme Salamsolan kylään toiseen museoon sekä syömään paikallisia herkkuja kuten lettuja, hunajaa sekä piiraita.
Sunnuntaina vietimme lepopäivää nukkuen ja ystäviä tapaillen. Illalla päätimme vielä käydä soutelemassa joella ja ihailemassa auringonlaskua.
Viikko 3
Kolmannella viikolla ei ehditty opiskella erityisen paljoa tunneilla, koska keskiviikkona oli jo tentti. Viimeisellä viikolla opin kuitenkin kaikista eniten sillä tapasimme päivittäin marilaisia, joihin tutustuimme kurssin aikana.
Perjantaina kävimme Jalčikjärvellä uimassa saunomassa ennen kuin yliopiston johto jakoi meille diplomit perivenäläiseen tyyliin tv-kameroiden kuvatessa. Illalla kävimme Kremlissä Mari Kasissa eli Mari illassa. Ilta koostui tanssista ja laulusta. Jossain vaiheessa järjestäjät kuulivat, että tapahtumaan on tullut myös ne kuuluisat suomalaiset, jotka opiskelevat maria. Meidät pyydettiin lavalle laulamaan yleisön hurratessa.
Kolmen viikon marin kesäkurssi oli erittäin antoisa. Opin jo kommunikoimaan ainakin jotenkuten mariksi, löysin uusia tuttavia joiden kanssa voin netissä harjoitella marin puhumista sekä näin mielenkiintoisia paikkoja Marin maalla. Lisäksi annoin noin 5 haastattelua eri medioihin kuten Mari El-lehdelle ja marin kielisille tv-uutisille.
Lauantaiaamu alkoi paniikkipakkaamisella, kun sekä minun että Janin herätyskellot olivat menneet pois päältä ja heräsimme vasta, kun olisi pitänyt jo lähteä linja-autoasemalle. Tästäkin selvittiin laulamalla marilaisia lauluja pienessnä paniikissa. Lopulta ehdimmekin Kazanin bussiin ja sieltä sitten eteenpäin Pietariin. Näin alkoi minun kotimatkani vajaan 2kk mielenkiintoisten sugriseikkailujen jälkeen.
Paraikaa istun junassa Suomen rajalla ja jännitän onko kaikki tarvittavat paperit ja dokumentit tallessa. Vaikka olenkin viihtynyt hyvin Venäjällä, on mukava päästä Savoon levähtämään ennen muuttoa Inariin. Marin maalle tulee varmasti lähdettyä jatkossakin, mutta sitä ennen on kyllä opeteltava paremmin puhumaan maria. Meillä oli myös puhetta muiden kurssilaisten kanssa, että voisimme kirjoitella artikkeleita vertaillen eri marin ja suomen kielten piirteitä. Myös yhteisiä projekteja Joškarin ja Helsingin yliopistojen välille olisi syytä luoda.